5.8.2019

Miksi pyörätuoli?


Minulta on kysytty useampaan kertaan, miksi tyttäreni on pyörätuolissa. Koska tämä on minun blogini eikä tyttäreni, en aio yksityiskohtaisesti pureutua hänen elämäänsä. Olen kuitenkin aina kertonut avoimesti kyselijöille liikuntavamman taustan ja teen saman nyt.

Raskausaikani sujui täysin normaalisti ja lähdin laskettuna aikana Keski-Suomen keskussairaalaan synnyttämään vatsassani terve vauva. Jostain syystä (todennäköisesti taitoksissa olleesta napanuorasta johtuen) tyttäreni kärsi synnytyksen loppupuolella hapenpuutteesta, johon ei reagoitu millään tavalla vaikka tilanne olisi vaatinut hätäsektion. Hapenpuute aiheutti aivoihin pysyvän vaurion ja siten CP-vamman. Itse pidän enemmän liikuntavamma -termistä, sillä se kuvaa sanana paremmin vammaa.  Monet eivät tiedä, mitä CP-vamma tarkoittaa ja luulevat sen olevan yhtä kuin kehitysvamma. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa ja esimerkiksi tyttäreni vamma on puhtaasti motorinen.



Hoitovirhe tuli minulle suurena järkytyksenä ja sen kanssa eläminen on vaatinut ja vaatii edelleen omien ajatuksien työstämistä. Vielä tänä päivänäkin tulee monesti mietittyä, millaista elämämme olisi ilman hoitovirhettä. Katkeruudesta ei ole kuitenkaan mitään hyötyä ja yritän keskittyä enemmän positiivisiin asioihin. Noin vuosi synnytyksen jälkeen teimme mieheni kanssa potilasvahinkoilmoituksen, koska emme halunneet kenenkään muun käyvän läpi samaa. Tapaus todettiinkin virallisesti hoitovirheeksi. Siksi ihmettelen, miksi Jyväskylässä toistetaan vuodesta toiseen samantyyppisiä hoitovirheitä. Hoitovirheet täytyy käydä läpi sairaalan henkilöstön kesken, mutta eikö niistä tosiaankaan opita mitään?

Liikuntavammoja on erilaisia ja eriasteisia. Tyttäreni vamma on sieltä vaikeammasta päästä. Siihen kuuluvat tonusvaihtelut eli lihasjännityksen vaihtelut koko kehossa sekä tahattomat liikkeet. Hän ei pysty seisomaan eikä kävelemään ilman apuvälineitä. Ainoastaan toinen käsi on toimintakykyinen eikä sekään vastaa tervettä kättä. Vamma vaikeuttaa myös puheen tuottoa, mutta tässä tapauksessa kova harjoittelu on tuottanut tulosta eikä meillä ole koskaan hiljaisia hetkiä :)

Kaikista haasteista huolimatta tai pikemminkin niiden ansiosta tyttäreni on yksi sinnikkäimpiä ihmisiä, joita tunnen. Hänellä on vahva itsetunto ja hän kokeilee rohkeasti uusia asioita. "Äiti kyllä mä osaan" ja "Ei tarvi auttaa" saavat minulle aina hymyn huulille ja muistuttavat siitä, kuinka upea tytär minulla on.




Lähetä kommentti

Kommentoithan aina, kun blogini herättää ajatuksia.

Whatsapp Button works on Mobile Device only

Start typing and press Enter to search