28.10.2018

Mitä rakentajaperheelle kuuluu?


En ollut suunnitellut pitäväni blogissa taukoa, mutta niin vain kävi. Syksy vei mennessään eikä bloggaus tuntunut oikealta. Suurin syy oli kuitenkin se, ettei kirjoittamiselle vain löytynyt aikaa. Tähän vaikutti kolme merkittävää muutosta, joita syystuulet puhalsivat suuntaamme.

Ensimmäinen muutos tapittaa suklaasilmillään alla olevassa kuvassa. Peppi on uusin perheenjäsenemme ja muutti meille Skotlannista syyskuun lopussa. Peppi on rodultaan (joka ei ole Suomessa virallinen rotu) australian labradoodle. Alunperin rotua on lähdetty kehittämään siksi, että allergiaperheisiinkin löytyisi avustajakoira. Täysin allergisoimaton rotu ei ole - niin kuin ei mikään koira - mutta yleisesti ottaen astmaatikotkin pystyvät elämään labradoodlejen kanssa. Ne ovat todella älykkäitä, sosiaalisia ja lyhyesti sanottuna aivan ihania. Ajatuksenani on kouluttaa Pepistä epävirallinen avustajakoira, mutta ensin täytyy saada perusasiat haltuun. Virallista avustajakoiran statusta ei voi hakea ellei avustettava ole täysi-ikäinen. Koirajuttuihin palaan myöhemmin, kun tiedän tarkemmin, millaisia apuja kouluttamiseen käytännössä saamme.


Toisena muutoksena tyttäreni siirtyi syksyllä koulumaailmaan ja aloitti eskarin. Vaikka kaikki on sujunut hyvin ja hän viihtyy uudessa koulussa, on muutos ollut valtava. Uudet ihmiset, käytännöt ja koulumatkat vaativat totuttelua ja vaikuttavat koko perheen elämään. On ollut kuitenkin mahtavaa huomata, kuinka hienosti hän on sopeutunut uuteen ympäristöön ja innostunut uusien asioiden opettelusta.


Kolmas muutos liittyy työhöni ja sen vuoksi arkirutiinit on pitänyt opetella taas uudelleen. Nyt asiat ovat kuitenkin työrintamalla hyvin ja tuntuu, että olen löytänyt paikkani. Kaiken kaikkiaan syksy on ollut melkoista myllerrystä ja toivon, että talven myötä elämä taas tasaantuu.


Talossa asiat etenevät askel kerrallaan sitä tahtia, kun arki sallii. Tekemistä riittää niin sisällä kuin ulkonakin vielä pitkäksi aikaa, mutta aikataulun kanssa ei ole enää paniikkia. Rakennusprojekti oli niin kova puristus, että siitä toipuminen ottaa oman aikansa. Matkan varrella olen oppinut olemaan itselleni lempeämpi ja nauttimaan yksinkertaisista asioista kuten lasten kanssa leikkimisestä ja ulkoilusta. Ihan koko ajan ei tarvitse olla projektia työn alla.


Lähetä kommentti

Kommentoithan aina, kun blogini herättää ajatuksia.

Whatsapp Button works on Mobile Device only

Start typing and press Enter to search