4.12.2017

Omaishoitaja - maailman arvokkain ja aliarvostetuin työ


En alunperin halunnut hakea omaishoidontukea, koska en tuntenut olevani omaishoitaja vaan äiti. Ja äidin tehtävähän on huolehtia lapsestaan. Tein kuitenkin hakemuksen taloudellisista syistä ja vaatimalla vaadin minulle kuuluvan tukitason. Aluksi tukea ei myönnetty lainkaan, mutta vähitellen se nousi nollasta ylimpään tasoon. Sain saman tien oppia, että omaishoitajan täytyy pitää puolensa.

Maailmassa on vain neljänlaisia ihmisiä:
heitä, jotka ovat olleet omaishoitajia
heitä, jotka ovat omaishoitajia
heitä, joista tulee omaishoitajia
heitä, jotka tarvitsevat omaishoitajia
- Rosalynn Carter

Luin kerran hauskan ja samaan aikaan totuudenmukaisen kuvauksen omaishoitajan työstä. Työaika oli 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa, työ raskasta ja palkka surkea. Vaatimustaso oli hurja: työssä edellytettiin sairaanhoitajan, lakimiehen, farmaseutin, lääkärin ja erinäisten terapeuttien koulutusta sekä erinomaista fyysistä kuntoa. Minkäänlaisia työsuhde-etuja tehtävään ei sisältynyt, ei myöskään lomia. Houkuttelevaa eikö vain?


Käytännössä omaishoitajana oleminen on myös todella antoisaa ja varsinkin, kun kyseessä on oma lapsi, ei itseään miellä omaishoitajaksi. Se on vain sana paperilla. Ja voiko olla jotain tärkeämpää tehtävää kuin omasta läheisestä huolehtiminen? Jos kuitenkin mietitään, mitä tapahtuisi jos omaishoitajat yhtäkkiä katoaisivat, on näkymä aika karu. Suomessa arvioidaan olevan noin 350 000 omaishoitotilannetta, joista 60 000 on sitovia ja vaativia. Ilman omaishoitajia vähintäänkin nämä 60 000 siirtyisivät laitoshoitoon, mikä olisi yhteiskunnalle valtava kustannus. Siksi en voi kuin ihmetellä omaishoitajien arvostuksen puutetta ja ala-arvoista kohtelua, jota monissa kunnissa saadaan kokea.


Omaishoitajien ansiosta tuhannet sairaat, vammaiset tai muuten hoidon tarpeessa olevat ihmiset saavat elää tutussa kotiympäristössä, usein rakkaiden perheenjäsenten keskellä. Heitä hoitavat ihmiset, jotka osaavat huomioida heidät yksilöinä - ei vain potilaina tai asiakkaina muiden joukossa. Itse ainakin toivoisin, että olisin tarpeen tullen tutuissa ja turvallisissa käsissä.

Uupuminen uhkaa suurta osaa omaishoitajia, sillä arki on raskasta ja hoito usein ympärivuorokautista. Oma aika ja itsestä huolehtiminen jäävät monesti taka-alalle ja huomio kiinnittyy läheisen hyvinvointiin. Tosiasiassa omaishoitajan hyvinvointi on kriittisessä asemassa ja hyvinvoivasta hoitajasta hyötyvät molemmat. Kunnan tehtävänä olisi mielestäni tarjota omaishoitajille mahdollisuuksia virkistäytymiseen ja harrastamiseen ja tukea näin heidän jaksamistaan. Itse olen ollut virallisena omaishoitajana noin neljä vuotta ja on ollut surullista huomata, kuinka vähän omaishoitajien hyvinvointi kuntaa kiinnostaa. Silloin tällöin postilaatikkoon tipahtaa kutsu hartaushetkeen, joka ei minun jaksamistani edistä, tai kerran jopa lupaavalta kuulostaneeseen hemmottelupäivään, joka yllättäen peruuntui ja siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Hetkellisten säästöjen sijaan kannustaisin päättäjiä ajattelemaan omaishoitoa hieman pitkäjänteisemmin.

Onkohan kunnissa koskaan laskettu, paljonko vaikkapa omaishoitajille kerran kuukaudessa tarjottava hieronta
maksaisi verrattuna niihin kustannuksiin,
joita syntyisi ilman omaishoitoa?

Lähetä kommentti

Kommentoithan aina, kun blogini herättää ajatuksia.

Whatsapp Button works on Mobile Device only

Start typing and press Enter to search